Unelmia kohti

Taas koitti lopultakin aika lähteä kevättä vastaan Unkariin. Olikin pitkään odottelua Kyprokselta paluun jälkeen, lunta, pakkasta, lunta. Matkailuauto saatiin lopulta lumisen tien päästä esiin. Sellaista kevät voi joskus olla. Mutta niin kauniita ja puhtaita hankia saimme nyt ihailla. Se odottelu kiteytti mieliin unelmia, joita haluaisi vieläkin kokea.

Ai mitäkö? No vaikka nähdä Pyökkimetsän pohja valkoisenaan kukkivia Karhunlaukkoja, Allium ursinum! Kauneimpia näkyvjä elää todeksi yhä uudelleen. Ei sellaisesta saa tarpeekseen. Ja toinen mielessä väikkynyt näky, istua hiljaa rakkaansa kanssa penkillä pajukaaren alla Balatonin rannalla. 

Purppuratulikukka, Verbascum phoeniceum

Ja vielä nimensä veroinen Purppuratulikukka, Verbascum phoeniceum, voiko sen upeampaa tulikukkaa ollakaan! Eikö näiden vuoksi jo kannata lähteä reissuun? Kyllä mielestäni, jos se vain on mahdollista.

Niin tehtiinkin, löytyi kaunista luontoa jo matkan varrella. Tatralla oli lunta reilusti, harmi vain, että taivas oli niin harmaa huippujen takana.

Kirsikkapuu, Prunus avium

Kevät oli myöhässä täällä Unkarissa, maaliskuu oli ollut kylmä hidastaen kevään etenemistä. Kun me saavuimme Balatonin rantamille oli lämpötila hellelukemissa, joten kevät ottaa jättiaskelin kiinni hidasteluaan, hauska seurata. Sireenit, omenapuut ja meille niin tuttu tuomi kukkivat vielä ihanasti ja monenlaiset kirsikkapuut ilahduttavat kulkijaaa, käki on aamusta iltaan mukana menossa. Tästsä vauhdissa seikkailemme mekin!  A

Tuomi, Prunus padus

Japanin riippakirsikka, Prunus kiku-shidare

Kekkutin Luontopolku

Kalin altaalta (Kali Medence) löytyy muutakin kuin Aikarata, sieltä löytyy kulkijalle Kekkutin Luontopolku ja Sinisen Kiven Luontopolku.

  

Me kuljimme Kekkutin Luontopolkua tänä keväänä. Sen lumoa on vaikea vastustaa, kun antaa sille pikkusormen. Maisema on avaraa kevyesti kumpuilevaa aroa, joka vie kulkijaa jouhevasti yhä eteenpäin. Miten ihanaa onkaan ajaa kuivalla laajalla arolla. Hauskoja ojien ylityksiä, linnunpäillä somistettuja siltoja. . Oli kuin lahjaksi olisimme saaneet myös tietoa näistä infotauluista, tietoa, jota emme edes ymmärtäneet kaivata! 

Kekkutin Luontopolku alkaa Theodoran Vesiasemalta, siinä saa myös täytettyä vesipullonsa raikkaalla lähdevedellä. Siinä voi myös suurista Infotauluista nähdä reittiverkoston ja valita päiväretken pituuden. Reitti jatkuu eteenpäin pellolta tien toiselta puolelta, siellä on kakkonen.      

Matkan varrella voi tervehtiä uteliaita lehmiäkin, jotka ihmettelevät alueensa kulkijoita. Menneisyydestä kertoo myös vanha kaivo ja eläinten juottokouru keskellä laajaa aroa.

                                              

Aika hauska yksityiskohta on esim. Luontopolku 14, Kovakoörsin pesutalo, täällä on pesty roomalaisajalla pyykkiä talvellakin +18-asteisessa vedessä vuoropäivin teurastajien kanssa! Vesi tulee kautta vuoden + 18 asteisena maan alta. Sen kertoi paikan kuvitettu infotaulu. 

Paikalla olevat permikauden punertavat hiekkakivilohkareet ovat toimineet pesupöytinä. Samaa kivilajia esiintyy muuallakin, esim. Utahissa Yhdysvaltain keskilännessä. Täällä kiveä käytetään rakennusten kivijaloissa, aidoissa ja Balatonin rannan suojaamisessakin. Se onkin kaunista punaista rakennusmateriaalia.                                          

Tosi mielenkiintoinen oli myös kaislikkoinen, osittain umpeen kasvanut lintujärvi, viidentoista hehtaarin Környijärvi, Luontopolku asema 9. Siellä kohoavat kalkkikiviveistokset mäen päällä pylväiden nokassa. Kulkijaa seuraavat kolojensa suulla Euroopansiiselien valppaat katseet. Mahtava on se konsertti, mikä lintujärvellä kuuluu, osa konsertista kuuluu kyllä myös sammakoille. 

Näimme evästauollamme järven kaislikossa työtään tekevän kaislaleikkurin, meille aivan outo äänekäs vesihärveli, ilmeisesti leikkasi kaislaa karjatilan käyttöön, vai kattoaineeksi? 

Ilo on löytää näitä Kalin altaan reittejä. Muita varsinaisia vaeltajia emme ole nähneet näillä hyväkuntoisilla vaelluspoluilla, koululuokkia kuitenkin näimme joissakin kohteissa. Theodoran vesiasemalla saattaa nähdä iloista joukkoa retken päätteeksi.

Ehkä kesällä tänne kuljetetaan turisteja vaeltamaan? Vai kuljetetaanko? Meiltä tänne Kalin altaalle tulee leirialueeltamme Balatonin rannalta matkaa reilut 20 kilometriä, kotimatka on suurelta osalta laskeutumista alas Balatonjärven tasolle, joten uupuneellekin kotimatka on kevyttä. Kevyeksi sen tekee myös onnistuneen retken tunnelma, se keventää kummasti poljentaakin!

A

Käyntejä päätepisteillä

Ihmisen maallisen elämän päätepistettä ei juuri tarvitse etsiä. Se löytyy useimmiten hautausmaalta.

  

Sieltä löytää paljon ajateltavaa, matka menneisyydestä tähän päivään aukeaa kiireetömälle. En tiedä onko tämä tyypillistä yleisesti Unkarissa, mutta täällä Balatonin liepeillä tämä näky sitä on. Kuvat ovat eri hautausmailta pienistä kylistä.

Sieltä löytää taitavaa kivityötä, mutta yllätys, sieltä löytää myös taitavaa puutyötä. Uusi puutyö säilyy aikansa, vanha kertoo ajan kulumisesta ja häipyy pikkuhiljaa unohduksiin.

Joillakin hautausmailla selviää, että tällä kylällä on joku, joka jakaa kasvejaan myös naapurin haudalle. Niinpä huomaa, että eräillä haudoilla kasvaa vuodesta toiseen samoja monivuotisia kasveja. 

No, kyllä yllätystä toisinkinpäin on, missä ovatkaan tutut kasvit? Joskus menen katsomaan ja kuvaamaan jotain kasvia, jonka tiedän kasvavan vain tällä hautausmaalla siellä viidennen, kuudennen rivin paikkeilla. Siellä kasvaakin aivan uusia kasveja, onko talvi nujertanut vai kuivuus? 

Kasvikuvaajana olen uskollinen hautausmaiden kulkija. Siellä kasvaa sellaisiakin vaatimattomia perinnekasveja, jotka ovat osin jo väistyneet kotipihoilta, kuten esim. Akileija, Aguilegia vulgaris, Tuliunikko, Eschscholzia californica ja Rusohelopäivikki, Lampranthus roseus osa minulle tuntemattomiakin.

Joskus huomaa yllätyksenkin, joku hautausmaan asukas tarkkailee kulkijaa omasta piilostaan!

Ja, siellä on levollista olla, mietiskellä ja puhdistaville ajatuksille on tilaa. Tarvitaan vain aikaa, kaunis sää ja korkea taivas. Siinä se on.

A

Aikarataa tähän päivään

Unkarissa luontomatkailija löytää milloin mitäkin. Me emme ole vielä löytäneet läheskään kaikkea. Löytöjä putkahtaa iloksemme yhä vaan. Aikaradan löysimme etsiessämme kartasta erilaisia luontopolkuja.

Balatonin ylämaan kansallispuisto, Kalin Allas, Káli Basin, 9111 hehtaarin maisemansuojelualue on perustettu 1984. Kalin allasta ympäröivät sammuneet tulivuoret ja seitsemän pientä maalaiskylää. Kalin allas tuottaa tuhansia tonneja mineraalipitoista lähdevettä vuodessa. Pullottamo on nimeltään Theodora, jonka vettä rekat kuljettavat kaikkialle Unkariin ja vähän kauemmaksikin. Tämä mineraalivesilähde oli tunnettu jo roomalaisaikana. Nykyinen pullottamo on perustettu 1907. Kalin altaan suoalueet on suojattu kuivumiselta, näiden soiden paksu rahkasammal on selvinnyt kahdesta jääkaudestakin. 

Alueen maasto on seudulle tyypillistä: merkillisiä kalliomuodostelmia, permikauden hiekkakiveä etelän vuorilla, basalttivuoria pohjoisessa, hiekkakiviryhmittymiä lännessä sekä kalkkikiveä ja dolomiittia idässä ja altaan keskellä, harvinaisia kasveja ja keskiaikaisia kirkon- ja linnanraunioita. Laakson rauhallinen ja maalaismainen ympäristö on tehnyt siitä arvostetun retkikohteen kiireisille tämänpäivän ihmisille ja luontoon ihastuneille.

Tämä Aikarata on lyhyt suora, 1,1 km, ensin pensaikkoa ja pieniä puita, sitten ison ojan pientareella etenevä polku avarassa syvänvihreässä peltomaisemassa pohjois-eteläsuunnassa. Sen viittoina sojottavat joskus hiukan kallellaankin, korkeiden pylväiden kylkeen sijoitetut kuvalliset infotaulut. Ne kertovat ajasta 4.600 miljoonaa vuotta sitten päätyen melkein meidän aikaamme, 8.000 vuotta sitten. Usein pylväiden juurella on kuin näyttinä suuria kivilohkareita seudun kivilajeista.

Tämän reitin anti herättää kiinnostusta, mitä on tapahtunut milloinkin, miten maapallo on kehittynyt, kuinka mannerlaatat ovat liikkuneet. 

Jokainen pylvään väli tällä 1,1 km matkalla vie parisen miljoonaa vuotta lähemmäs tätä meidän omaa aikaamme. Jäähän tuohon väliin vielä paljon vuosia ennen tätä omaa älykännykkäaikaamme. 

Sikoangervo

Reitillä kasvaa moninaisia kasveja, mukaan nyhdin minäkin villiä purjoa. Villisiatkin löytävät herkkuja täältä, niin paljon on myllerrettyjä turpeita. 

Villi purjo

Aikarata päättyy ohjaten kulkijan luontevasti Kekkutin Luontopolulle, se on pitkä ja poukkoileva pitäen sisällään monenlaista maastoa, siitä ehkä hiukan myöhemmin.

A

Keväisiä päiviä Balatonilla.

Päivän pyöräretkiemme maisemat ovat siirtyneet nyt parikymmentä kilometriä itään. Meitä vartioi nyt pohjoispuolella massiivinen Badacsonyvuori, ja Balaton, sen rantapusikko ja -kaislikko ovat edessämme. Maastokin on muutuunut. Miljoonia vuosia sitten sammuneiden tulivuorien kartoittama kumpuileva peltomaisema on nyt pyöräilymaastoamme.

Sununtaina lähdimme Badacsonylabdihegyn kylän leirialueelta, Eldoradolta, kohti Balatonederics´n kylää.

 Matkan ensimmäinen pysähdys tapahtui vuohiaitauksella. Meillä oli mukana vanhentunut siemenleipä. Paikalla olikin vuohien isäntä, joka ilahtui ”lahjastamme”! Hän halusi esitellä meille vuohiaan ja ruokki niitä leivällä. 

Pyörätietä matka jatkui vauhdilla halki Balatonin kosteikon, jalohaikaroita näkyi muutama, kaulushaikaran ”sumusireeni” kuuluu kaikkialla kosteikon alueella. Unkarilaiset ovat pyöräilykansaa, viikonloppuisin perheet liikkuvat lasten kanssa, joten vastaantulijoita oli. 

Tamariski, Tamarix gallica

Keisaripuu, Paulownia tomentosa

Ruusuorapihlaja, Crataegus laevigata

Tutustuimme Kylätaloon, Tájház, se on EU-avustuksella kunnostettu, pihaan on rakennettu katettu kokoontumistila ja suuri ulkouuni. Ikkunasta kurkkien näimme miten talossa oli hyllyillä paljon vanhoja työkaluja ja muita museotavaroita. Pihalla oli vielä suuri telttakatos, ehkä vappujuhlien jäljeltä? 

Jatkoimme halki hiljaisen kylän kirkon luo. Sen vieressä oli vielä viime keväänä suuri taulu kertomassa alueen paikallisesta EU-tuesta. Nyt taulu oli poissa, mutta alue taloineen lähes valmis. Yhteen taloon tulee museo, sinnekö sijoitetaan museotavarat Kylätalosta? Toiseen taloon tulee majoitustilat turisteille ja pyörävuokraamo, ja vanhaan kauniisti entisöityyn taloon tulee ravintola. 

Kaiken tämän kertoivat meille viehättävät nuoret Emma ja Leventin. Kovin heikkoa oli heidän englantinsa, meillä samanikäiset nuoret hallitsevat kielen mielestämme paremmin. Heistä oli hauska kohdata suomalaisia, osoittivatkin sukulaisuuttamme ja meistäkin se oli hauska kohtaaminen. 

Evästauolle ajoimme kylän vesiaukiolle. Samalla ajoi siihen hevosmies kuormanaan sitä itseään ja toisesta suunnasta saapui samaan aikaan kahden aasin vetämät rattaat heinäkuorman kanssa! Olipas meillä taas kerran hieno ajoitus!

Kylän keraamikko on tehnyt hienon teoksen, se kertoo veden tärkeydestä maailman ihmisille, oli rauhankyyhkykin oliivinlehtien yläpuolella. Unkarin tämänhetkisestä asenteesta pakolaisia kohtaan kertonee osuvasti rauhankyyhkyn katkennut toinen siipi!

Keltakurjenmiekka, Iris pseudacorus

Kotimatkalla nappasimme jokiuomasta kurkottaen vielä keltakurjenmiekkoja mukaan. Niin oli taas 28 km ilmestynyt aika kevyesti pyörän mittariin.

A