keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Valoristin polku



Tämä kevät oli Unkarissa ikimuistoinen, lämmin, helteinen, sateeton, tuuleton. Pyöräilijälle ihanteellinen kevät, se vei mennessään kiihkeään menoon. Aina oli mahdollisuus syöksyä valloittamaan uusia unelmia, ei ollutkaan sadepäiviä, uteliaisuuden tyydyttämiseen oli aikaa. Löytyi uusia kohteita, ihmeteltäväksi ja ihasteltaviksi, nekin saattavat muuttua unelmiksi. Opimme murusen verran lisää Unkarista ja unkarilaisista.                     





Pienten katujen kulmista löytyi silloin tällöin viittakin yhä ylemmäs. Pyörillä pääsi polun päähän saakka.
Hengityksen tasaamistauko näytti viereisen talon hauskat autotallinovet!







Viitta Fenykereszt houkutteli oitis metsän siimekseen. Niin ihanaa polkua, kiemurtelevaa kesysti kohoavaa. 










Valkoiset Mannasaarnet pudottelivat terälehtiään kulkijan iloksi tehden polun välillä melkein lumenvalkoiseksi!







Pieniä siltoja yli kuivien jokiuomien, vihreitä pikkuisia niittyjä, kukkia, kukkivia puita, kasvien ja perhosten esittelytauluja, tosin jo haalistuneita, mäntyjäkin korkeammalla.



Mäntymetsässä oli Via Dolorosa, puulevyille tehtyjä piirroksia. Ne olivat vaikeasti erottuvia kiiltaävän muovilevyn alla.






Olimme löytäneet taas aarteen. Itse ristiltä oli huikaisevat näkymät kauas ja vieläkin kauemmas.
Tällainen näkymä saa mielen hiljentymään, niin paljon kakkea elämää lepää siinä jalkojen juuressa. Olemme itse juuri nyt osa tätä maisemaa.




On mielenkiintoista yrittää tunnistaa tuttuja paikkoja, joskus se on vaikeaa, sillä ylhäältä kaikki näyttää erilaiselta kuin pyörän selästä. Mutta korkealta hahmottuva kuva antaa taustaa ja ryhtiä myös pyöränselkänäkymälle. A













perjantai 25. toukokuuta 2018

Puistomaisemaa kohti!



Hieman ihmetyttää tämä puistomaisen luonnon tavoittelu, täälläkin. Joidenkin silmää se miellyttää, mutta luulen, että linnut ja muutkin villieläimet asuvat ja pesivät mieluummin ”salaisessa viidakossaan”. 

Balaton on ollut suuri luonnonpuisto eläinten maailmassa, ryteikköjä ja suojaa riittää eri lajeille. Nyt näyttää nostavan päätään tämä puistomaisuuden tavoittelu täälläkin. Vihreä asfaltti sopisi paremmin kaupunkien keskustoihin mustan asfaltin rinnalle.








Täällä vanhat kauniit köynnösten peitossa olevat puut ja tiheä aluskasvillisuus saa väistyä, antaen tilaa, siis mille? 








Entinen hotelli Balaton


Myös ökyrakentamisen, merkkejä näkyy. Vanhat hotellit on hyljätty ja rapistuvat. Mitä tämä on 10-20. vuoden kuluttua, suuri hieno puisto järven ympärillä, hienoja taloja, kylpylöitä, huvipuistoja, hotelleja. . . . Steriiliä, äänetöntä ja avaraa. Vain ruohonleikkurit ovat äänimaailmaa, pitävät yllä illuusiota luonnosta.




Entinen hotelli Via




Sitäkö me ihmiset ihan oikeasti haluamme? Ei tarvitse mennä luontoon, siellä on punkkeja ja käärmeitä, hyttysiä ja vaikka mitä.













Nyt jo huomaa lintujen mahtavan aamukonsertin hiljentyneen muutamalla desibelillä viime keväästä. 

Leirialueen läheltä on raivattu pitkä alue puuttomaksi, märkää liejuista vettä on vain jäljellä ja hakkuujätettä.











Uudenlaisia asuntojen suunnitelmia...


...ja osa toteutuksesta








 No, sammakoille on kuitenkin tilaa, mölysammakoille etnkin. . . . A









lauantai 12. toukokuuta 2018

Mikaelin vuori



Mikaelin vuoresta on vähän toisistaan poikkeavia tarinoita. Eräs tarina kertoo, että vuonna 1739 oli 40 miestä kalastamassa Balatonin jäällä. Tuli äkkiä kova tuulenpuuska, joka hajotti jään lautoiksi ja miehet jäivät samalle lautalle, joka sitten yön pimeydessä etääntyi rannasta.
Taulu miesten pelastumisesta

Silloin miehet lupasivat Jumalalle, että he rakentavat kirkon siihen paikkaan, missä he astuvat maankamaralle. Niin sitten kävikin.


Toisen version mukaan paikalla oli jo kirkko, mutta miehet kunnostivat vanhan huonokuntoisen kirkon kiitokseksi pelastumisestaan.









Nyt paikalla on vuonna 1964 rakennettu kirkko. Sen viereen kukkulan huipulle on pystytetty upea Golgata. Hieno kukkula, hieno tunnelma, hieno näköala, hieno paikka pysähtyä perimmäisten kysymysten äärelle. Kirkko on suosittu vihkikirkko, vaikka nousu sinne on tosi jyrkkä. 


Taiteilija Major Lajos on tehnyt nämä ja monet muut Vonyarcvashegyn puuveistokset












Vuoren reunalla on vanha hautausmaa ja useita penkkejä vehreyden keskellä. 











Siellä on myös Dr. Gardos Sandor´lle omistettu muistokivi, hän on saanut surmansa Mount Everestillä 2001, näin kuvittelemme kiven tekstin tarkoittavan.


Helatorstain pyöräretkellä koimme vuorella yllätyksen. Siellä oli päättynyt juuri evankelinen messu, Jeesuksen taivaaseen nousemisen messu. Me tupsahdimme kirkkokahvien aikaan kirkon pihaan, jossa messukin oli ollut, siis ulkona kolmen ristin luona.










 Messun toimittivat Hevizin pappi ja kanttori. Kirkkovieraat, 20-30 henkeä puhuivat saksaa! Siinä mekin sitten evästaukomme vietimme, ei hassumpaa. 











Kasvimaailma on vuorella hämmästyttävän rikas. Siellä kauneuden äärellä käyvät viikonloppuisin perheet piknikillä, niin mekin. Pöydän äärellä upean maiseman äärellä eväät maistuvat. A











tiistai 8. toukokuuta 2018

Kasveja linnan puistossa



Keszthelyn linnan puistossa on myös Palmuhuone, Kaktushuone ja erilaisia kasveja kumpareilla. Namä kumpareiden kasvit aivan hurmasivat kukillaan ja lehdillään jo huhtikuussa, kaktukset ovat vieraampia minulle, niitä ei voi koskettaakaan. Kokeillut olen!


Näiden lehtevien kasvien lomaan pudotimme kameran vastavalosuojan. Seuraavana päivänä vielä lähdimme sitä etsimään, ei löytynyt. 








Keltasoihtu, Asphodeline lutea, vain harvoin olen tämän kaunottaren kohdannut, viime keväänä toukokuussa on kuvattu sama kasvi kukkivana Balatongyörökin rinteillä.








Tässä on oiva silitettävä kasvi, niin nutusen pehmeä on 
Nukkapähkämö
Stachys bysantina.











Ahokylmänkukka
Pulsatilla pratensis 
somistaa keväsiä pihoja täällä ja villiintyy joskus ojien pientareillekin.












Peltosauramo
Anthemis arvensis 
läikittää Unkarin peltojen reunoja vähentyneen ruiskaunokin seurana.










Tämän keltaisen silmänilon nimeä olen pitkään etsinyt, nyt näin kasvilapun, josta nimikin selvisi, 
Kilpiruoho
Ternye alyssum
Tämä on hautausmaiden yleinen kasvi Unkarissa.









Moni muistaa kaukaa lapsuuden kukkapenkin kaunottaren, 
Tuliunikko
Eschscholzia californica
Mutta ei sen nimi silloin ollut tuliunikko, en vain muista millä nimellä sitä silloin kutsuttiin.





Mutta sitten, kun saimme vieraita, joille lähdimme puutarhaa näyttämään, niin lippukassa kysyi meiltä, joko se kameran osa on löytynyt? Hups! Niin hän haki takahuoneesta kadonneen lampaan meille! Näinkin hienosti voi käydä.
Jos joku häviää kasvien väliin, kyllä se sieltä löytyy! Meilläkin löytyi.






Kaktushuoneen kaunottarien nimet jäävätkin katsojan tunnistettaviksi, piikkisiä kaikki olivat, mutta kaunottaria jokainen. A




















tiistai 1. toukokuuta 2018

Lintusia, lintusia

Mustakaulajoutsen, Cygnus melancoryphus


Yllätykset ovat aina mukavia. Me emme enää välitä linnoista ja palatseista. Niihin on meistä huolimatta joukkoa riittämiin ihailemaan kauan sitten eläneitten loistoa. Täällä meitä lähellä olevaa Keszthelyn kaupunkia hallitsee kaunis linna. Päätimme käydä kurkkaamassa linnan ympäristöä. 
Aamupesulla



Löysimme suuren puiston, jossa oli yllättävän vähän mielenkiintoisia kasveja, vain vihreää asfalttia, kiemurtelevia hiekkateitä ja suuria puita.







Mustajoutsen, Cygnus Atratus




Mutta puiston reunalla olikin jotain mielenkiintoista. Siellä oli Lintutarha, Palmukasvihuone, Kaktushuone ja pihalla monenlaisia ruohovartisia kasveja. Jopas jotain!









Valitsimme ensin linnut, näytti niin mielenkiintoiselta alueelta. Emme pettyneet, yllätyimme. Niin hassuja lintuja, värikkäitä, isoja ja pienempiä, suuri osa veisilintuja. 






Ruskoviheltäjäsorsa, Dendrocygna bicolor, Mandariinisorsa ja ?





Olikin hauskaa seurata lintujen elämää, osa pyöri jaloissamme, osa oli uimasillaan, osa oli kaikesta erimieltä. Ainahan urokset on taistelleet naaraista, niin täälläkin. 








Valkopäähansu, Chloephaga picta





Hauskoja ja ihania lintuja, mutta monenkaan nimeä emme vielä tiedä, joidenkin kuitenkin, muut löytävät nimensä myöhemmin. Hienoja koteja oli linnuille tehty. Hauska oli tämä lintupäivä!
 A



Morsiosorsa, Aix sponsa