Taas koitti
lopultakin aika lähteä kevättä vastaan Unkariin. Olikin pitkään
odottelua Kyprokselta paluun jälkeen, lunta, pakkasta, lunta.
Matkailuauto saatiin lopulta lumisen tien päästä esiin. Sellaista
kevät voi joskus olla. Mutta niin kauniita ja puhtaita hankia saimme
nyt ihailla. Se odottelu kiteytti mieliin unelmia, joita haluaisi
vieläkin kokea.
Ai mitäkö? No
vaikka nähdä Pyökkimetsän pohja valkoisenaan kukkivia
Karhunlaukkoja, Allium
ursinum! Kauneimpia näkyvjä elää todeksi yhä
uudelleen. Ei sellaisesta saa tarpeekseen. Ja toinen mielessä
väikkynyt näky, istua hiljaa rakkaansa kanssa penkillä pajukaaren
alla Balatonin rannalla.
Purppuratulikukka, Verbascum phoeniceum |
Ja vielä nimensä veroinen
Purppuratulikukka, Verbascum phoeniceum, voiko sen
upeampaa tulikukkaa ollakaan! Eikö näiden vuoksi jo kannata lähteä
reissuun? Kyllä mielestäni, jos se vain on mahdollista.
Niin tehtiinkin,
löytyi kaunista luontoa jo matkan varrella. Tatralla oli
lunta reilusti, harmi vain, että taivas oli niin harmaa huippujen
takana.
Kirsikkapuu, Prunus avium |
Kevät oli
myöhässä täällä Unkarissa, maaliskuu oli ollut kylmä hidastaen
kevään etenemistä. Kun me saavuimme Balatonin rantamille oli
lämpötila hellelukemissa, joten kevät ottaa jättiaskelin kiinni
hidasteluaan, hauska seurata. Sireenit, omenapuut ja meille niin
tuttu tuomi kukkivat vielä ihanasti ja monenlaiset kirsikkapuut
ilahduttavat kulkijaaa, käki on aamusta iltaan mukana menossa.
Tästsä vauhdissa seikkailemme mekin! A
Tuomi, Prunus padus |
Japanin riippakirsikka, Prunus kiku-shidare |