Kalin
altaalta (Kali
Medence)
löytyy muutakin
kuin Aikarata,
sieltä löytyy kulkijalle Kekkutin
Luontopolku
ja Sinisen
Kiven Luontopolku.
Me
kuljimme Kekkutin
Luontopolkua
tänä keväänä. Sen lumoa on vaikea vastustaa, kun antaa sille
pikkusormen. Maisema
on avaraa kevyesti kumpuilevaa aroa,
joka vie kulkijaa jouhevasti yhä eteenpäin. Miten ihanaa onkaan
ajaa kuivalla laajalla
arolla.
Hauskoja
ojien ylityksiä, linnunpäillä somistettuja siltoja. . Oli
kuin lahjaksi olisimme saaneet myös tietoa näistä infotauluista,
tietoa, jota emme edes ymmärtäneet kaivata!
Kekkutin Luontopolku alkaa Theodoran Vesiasemalta, siinä saa myös täytettyä vesipullonsa raikkaalla lähdevedellä. Siinä voi myös suurista Infotauluista nähdä reittiverkoston ja valita päiväretken pituuden. Reitti jatkuu eteenpäin pellolta tien toiselta puolelta, siellä on kakkonen. 
Matkan
varrella voi tervehtiä uteliaita lehmiäkin, jotka ihmettelevät
alueensa kulkijoita. Menneisyydestä kertoo myös vanha kaivo ja
eläinten juottokouru keskellä laajaa aroa.
Aika
hauska yksityiskohta on esim. Luontopolku 14, Kovakoörsin
pesutalo, täällä on pesty roomalaisajalla pyykkiä
talvellakin +18-asteisessa vedessä vuoropäivin teurastajien kanssa!
Vesi tulee kautta vuoden + 18 asteisena maan alta. Sen kertoi paikan
kuvitettu infotaulu.
Paikalla olevat permikauden punertavat hiekkakivilohkareet ovat toimineet pesupöytinä. Samaa kivilajia esiintyy muuallakin, esim. Utahissa Yhdysvaltain keskilännessä. Täällä kiveä käytetään rakennusten kivijaloissa, aidoissa ja Balatonin rannan suojaamisessakin. Se onkin kaunista punaista rakennusmateriaalia.
Tosi
mielenkiintoinen oli myös kaislikkoinen, osittain umpeen kasvanut
lintujärvi, viidentoista hehtaarin Környijärvi, Luontopolku
asema 9. Siellä kohoavat kalkkikiviveistokset mäen päällä
pylväiden nokassa. Kulkijaa seuraavat kolojensa suulla
Euroopansiiselien valppaat katseet. Mahtava on se konsertti, mikä
lintujärvellä kuuluu, osa konsertista kuuluu kyllä myös
sammakoille.
Näimme
evästauollamme järven kaislikossa työtään tekevän
kaislaleikkurin, meille aivan outo äänekäs vesihärveli,
ilmeisesti leikkasi kaislaa karjatilan käyttöön, vai
kattoaineeksi?
Ilo
on löytää
näitä
Kalin
altaan reittejä.
Muita varsinaisia vaeltajia emme ole
nähneet näillä hyväkuntoisilla
vaelluspoluilla, koululuokkia kuitenkin
näimme
joissakin kohteissa. Theodoran
vesiasemalla saattaa nähdä iloista
joukkoa retken päätteeksi.
Ehkä
kesällä tänne kuljetetaan turisteja vaeltamaan? Vai
kuljetetaanko? Meiltä tänne Kalin
altaalle tulee leirialueeltamme Balatonin rannalta matkaa reilut
20 kilometriä, kotimatka on suurelta
osalta laskeutumista alas Balatonjärven tasolle, joten
uupuneellekin kotimatka
on kevyttä. Kevyeksi sen tekee myös
onnistuneen retken tunnelma, se keventää kummasti
poljentaakin!
A
