Eräänä päivänä kun pyörätietä myöten kiisimme uudelle retkellemme, näimme väkeä pienellä tienpätkällä. Sinne mekin. Olikin hauska tapahtuma, Husaarikulkue lähdössä.
Vanha
kuorma-auto, sen lavalla rummut ja vanhoihin asuihin pukeutunut
”maalaisväki”, osa muodosti kulkueen, jossa oli poikia
sotilaina
vanhat pyssyt selässä ja sotilasasu yllä.
Sitten
oli komeita hevosia kantaen
selässään ”oikeita
husaareita”. Kulkueen
lähtölaukaus ammuttiin vanhalla savuavalla mörssärillä! Husaarit
tyhjensivät viimeiset
ginilonkeronsa,
ja niin
kulkue lähti kävelyvauhtia
etenemään.
Oli hauska nähdä tuokin vanha
historian häivähdys.
Katselijat, harvalukuisat,
lähtivät seuraamaan kulkuetta. Minnehän
se päätyi? Me
jatkoimme matkaamme
omaan suuntamme.
Kohteenamme
tänään oli Luontokeskus,
Gyenesdias´n
uusi kauniisti puuta
kunnioittaen rakennettu Luontokeskus. Tämä
painottuu
aivan selvästi
koululaisvierailuihin, mutta
antoi meille tietämättömille
mainion kuvan seudun
eläimistä, kasveista, maa-
sekä kivilajeista. Niin
kauniisti ja hauskasti
laitettu kaikki esille.
Oli hauska kohdata myös
meistä kiinnostunutta henkilökuntaa!
Luontokeskuksen
läheisyydessä
oli sen suuri
kotieläintarha. Portilla myytiin pussitettuja auringonkukan siemeniä, niitä sai syöttää eläimille, lapsille ihan hauska juttu. Muuten oli ruokkiminen kielletty.
Oli hauska nähdä näitä aitauksissaan paikallisia eläimiä, lampaita, kierresarvilampaita, erilaisia vuohia, aaseja, kauriita, biisoneita, hanhia, ankkoja.
Vähän matkan päässä oli lisää , kiharakarvasika ja villisika söpöine poikasineen. Ihanaa liejua tekemässä kotoista oloa näille veitikoille. Suuri oli aitaus, pensaita, kiviä, olkia, risuja ja liejumonttu nautiskeluun.
Tien toisella puolella suuressa metsäisessä aitauksessa oli komeaa Unkarin harmaakarjaa, sekä lehmillä että sonneilla on valtavat sarvet! Tuntuivat kovin leppoisilta, ihmettelimme toisiamme tyynesti puolin ja toisin. Tulipa näin hieman tietoa ja näkemyksiä Unkarin eläimistöstäkin, meille, jotka enemmänkin kurkimme kasveja.
A