torstai 20. huhtikuuta 2017

Balatonin rinteiden hurmaa



Ei siinä kauaa mene, kun kulkupelin saa paikalleen ja pyörät alas, nekin tuntuivat kutsuvan meitä nopeasti tutkimaan paikkaa. Palava halu ottaa selvää missä me ihan oikeasti olemmekaan, mitä muutoksia on vuoden aikana tapahtunut. Mikä on meidän kotiseutumme tästä eteenpäin, mistä me retkillemme lähdemme.

                                                                     Nousu tornille

Tämä Balatonin pyörätie saikin taas innokkaat ja uskolliset ystävät heti ensimmäisestä päivästä lähtien, siltä on hyvät yhteydet retkillemme. Ensimmäisenä päivänä pyöräilimme Keszthely´n läheiseen kaupunkiin, haimme sieltä sen Webkameran, jonka kuvasta jo Suomessa kurkimme kevään edistymistä. Oli lapsellisen hauskaa löytää se.

                                                   Kevätruusuleinikki, Adonis vernalis

Se oli alkua, seuraava päivänä oli jo lähtö eväiden kanssa pidemmälle pyöräretkelle. Ensin etsimme Gyenesdias´n Infon, haimme kunnon karttoja kotiseudustamme, karttojahan täältä löytyi.
Mahtavia reittejä näytti risteilevän metsäisillä vuorenrinteillä. Ovatko ne liian rankkoja meille, täytyy selvittää. Päätimme ottaa hallintaan rinteitä reitti reitiltä viime vuoden tapaan. Aloitimme Nagymezo`n rinteen vaelluspoluilta nousten yhä ylemmäs. Tienvierellä suuria keltaisia Kevätruusuleinikkejä, Adonis vernalis, hohtavia Kultatyräkkejä, Euphorbia epithymoides ja Rusonunna, Nonea pulla ja monia muita ihanuuksia. Oli ilo kohdata niitä, kuin hyviä ystäviä olisi treffannut.
                                                Kultatyräkki, Euphorbia epithymoides

Perillä oli suuri avara vihreä alue täynnä tukevia pöytiä ja penkkejä, varsinainen ison porukan pik nik -paikka! Läheiseltä niityltä lähti polku halki metsän vielä korkeammalle, näkötornille. Näkötorni on unkarilaisille Kilato. Sinne mekin, olikin melkoinen kiipeäminen, mutta maisema tornista palkitsi runsain mitoin ja kasvit polun varrella, joukossa aivan outojakin! Maisema oli yllättävän metsäinen, kaukana lepäsi ovaalinvärinen balaton, kuin sileä peitto. Torni oli tukeva, hyvässä maalissa ja portaat mukavat kiivetä, ei hassumpaa.

                                                           Rusonunna, Nonea pulla

Unkarilaiset rakentavat näkötorneja, Kilatoja, innolla, niitä oli tälläkin osuudella maisemassa vielä toinen, kolmaskin! Alas laskeuduimme kylään toista kautta, vanhan suljetun dolomiittikaivoksen vierestä. Sen rinteet oli kuin harmaata Kappadokian tuffia! Hyviä muistoja herättivät meissä.


Ensimmäisen päivän seikkailuretkemme avasi taas mielenkiinnon arkunkannen, lisää tätä, tätähän me haluamme. Tämä saa retkemme tuntumaan ihan oikealta retkeltä kevään maailmaan. Luonto selviää voittajana monessa kilpailussa, aina vaan.


Oli hauskaa vielä illalla kurkata unkarilaista talitintin pesimistä Webkameran välityksellä, olimmehan itsekin nyt tämän tintin maassa. Suomalainen luontomies seurasi samaa pesimistä ja nimesi meidät tintin poikasten kummeiksi. Ei hassumpaa, meillä on nyt kymmenen kummitinttiä! Onko teistä kenelläkään enemmän?
A


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti