Kevään ikuinen levottomuus

                                                                 Puolan sumuja

Kevään tuoma palo ja hurma. Tekee mieli lähteä kevättä vastaan, ei jaksa sitä Suomessa odottaa. Miten se yllättääkin aina, hiljaa se aloittaa vyörynsä. Miten tästä unelmasta saan oman siivuni? Tätä kysymystä varmaan moni muukin karavaanari miettii ja tuskailee. Eläkeläisen ei sitä ihan ahdistukseen asti tarvitse tuskailla. Ei tartuta lääkepurkkiin, vaan annetaan unelmille lisää puhtia ja tuulta. Eiköhän jo, eikö vielä? Nyt! Siitä se alkaa, meno ja meininki, kuumeinen touhu. Lumet häipyy jo matkalla, vielä näkyy jossain vuorilla lunta, kohta kukkii yksi pensas, kohta jo toinen, kohta lukemattomat puut ja vihreys puiden alla on kuin kevään hellä syleily pohjoisen asukkaalle.

Näin taisi meillekin tuo kevään reissun neljä ensimmäistä päivää sujua, kuin tanssia vaan. Varmaan monelle muullekin tuttu tunne. Tiesimme tarkkaan mihin olemme menossa, vanha paikka, uudet kujeet ja seikkailut. Unkari ja keväinen Balaton, pyöräretkien kutkuttava houkutus.

                                                  Tatra-vuoristo Marajärven takana  

Niin sitten huhtikuun alkupäivinä kurvasimme lippu hulmuten innokkaana tutun leirialueen, Eldoradon avoinna olevasta portista sisään. Vielä emmimme ajaisimmeko suoraan vanhalle paikallemme, no jos ei vielä kuitenkaan, kohta . . . . Heti tulikin jäyhänoloinen paikan isäntä vastaamme. Tervehdimme ja sitten ämpärillinen kylmää vettä mäiskähti niskaan! ”Meillä on remppaa, avaamme vasta huhtikuun lopussa”. Jalat juuttui paikoilleen, entäs nyt. Kaikki paikat ovat vielä kiinni. No, kyselimme tietääkö hän onko Balatonin tällä lounaisrannalla muuta leirialuetta auki, ei kuulemma muita kuin Heviz. No, ei Heviz sovi meille.

                                                       Kukkivia pensaita Slovakiassa

Siitä sitten kuin hidastetussa filmissä valuimme portille, ulos, vilkku oikealle vai vasemmalle, pohdimme. No vasemmalle, etenimme aivot sauhuten, hiljalleen eteenpäin. Tuli eteen leirialueiden mainoksia, ei vielä auki, ei. Sitten vilahti Gyenesdias´ssa tuntematon nimi, ympäri.

Laskeuduimme omakotitalojen välistä alas kohti valkoisena kukkapilvenä ryöppyäviä omena- ja kvittenipuita.

                                                         Balaton pajukaaren alla

Suuren talon seinässä luki Wellness Park - camping. Tuntui hiljaiselta, seisoimme kukkivia puita ihaillen. Pian asteli luoksemme iloinen, ystävällinen isäntä. Tervetuloa, paikka on auki!

Niin aukenikin, kulman takana suuri puistomainen alue, nurmikko bellisten kukkameren peitossa. Puiden takana on Balatonia kiertävä pyörätie, sanoi isäntämme.

Tämä taitaa olla enemmän mitä osasimme toivoakaan, arvelimme innoissamme. Suuri alue, vain pari kulkijaa. Olemmeko löytäneet aarteen?

                                                  Wellness Park - campingin omenapuita

Näin meille kävi viime keväänä. Siitä alkoi taas kerran suuri seikkailu, sitä seikkailua jatkamme tänäkin keväänä. Saa nähdä minne täman kevään pyöräretkemme meitä vie. Tästä on hyvä jatkaa viime vuonna alkanutta hienoa seikkailua, nyt katsotaan mitä koemmekaan . . . . 

A