Unelmia kohti

Taas koitti lopultakin aika lähteä kevättä vastaan Unkariin. Olikin pitkään odottelua Kyprokselta paluun jälkeen, lunta, pakkasta, lunta. Matkailuauto saatiin lopulta lumisen tien päästä esiin. Sellaista kevät voi joskus olla. Mutta niin kauniita ja puhtaita hankia saimme nyt ihailla. Se odottelu kiteytti mieliin unelmia, joita haluaisi vieläkin kokea.

Ai mitäkö? No vaikka nähdä Pyökkimetsän pohja valkoisenaan kukkivia Karhunlaukkoja, Allium ursinum! Kauneimpia näkyvjä elää todeksi yhä uudelleen. Ei sellaisesta saa tarpeekseen. Ja toinen mielessä väikkynyt näky, istua hiljaa rakkaansa kanssa penkillä pajukaaren alla Balatonin rannalla. 

Purppuratulikukka, Verbascum phoeniceum

Ja vielä nimensä veroinen Purppuratulikukka, Verbascum phoeniceum, voiko sen upeampaa tulikukkaa ollakaan! Eikö näiden vuoksi jo kannata lähteä reissuun? Kyllä mielestäni, jos se vain on mahdollista.

Niin tehtiinkin, löytyi kaunista luontoa jo matkan varrella. Tatralla oli lunta reilusti, harmi vain, että taivas oli niin harmaa huippujen takana.

Kirsikkapuu, Prunus avium

Kevät oli myöhässä täällä Unkarissa, maaliskuu oli ollut kylmä hidastaen kevään etenemistä. Kun me saavuimme Balatonin rantamille oli lämpötila hellelukemissa, joten kevät ottaa jättiaskelin kiinni hidasteluaan, hauska seurata. Sireenit, omenapuut ja meille niin tuttu tuomi kukkivat vielä ihanasti ja monenlaiset kirsikkapuut ilahduttavat kulkijaaa, käki on aamusta iltaan mukana menossa. Tästsä vauhdissa seikkailemme mekin!  A

Tuomi, Prunus padus

Japanin riippakirsikka, Prunus kiku-shidare