tiistai 16. toukokuuta 2017

Aikarataa tähän päivään


Unkarissa luontomatkailija löytää milloin mitäkin. Me emme ole vielä löytäneet läheskään kaikkea. Löytöjä putkahtaa iloksemme yhä vaan. Aikaradan löysimme etsiessämme kartasta erilaisia luontopolkuja.


Balatonin ylämaan kansallispuisto, Kalin Allas, Káli Basin, 9111 hehtaarin maisemansuojelualue on perustettu 1984. Kalin allasta ympäröivät sammuneet tulivuoret ja seitsemän pientä maalaiskylää. Kalin allas tuottaa tuhansia tonneja mineraalipitoista lähdevettä vuodessa. Pullottamo on nimeltään Theodora, jonka vettä rekat kuljettavat kaikkialle Unkariin ja vähän kauemmaksikin. Tämä mineraalivesilähde oli tunnettu jo roomalaisaikana. Nykyinen pullottamo on perustettu 1907. Kalin altaan suoalueet on suojattu kuivumiselta, näiden soiden paksu rahkasammal on selvinnyt kahdesta jääkaudestakin. 




Alueen maasto on seudulle tyypillistä: merkillisiä kalliomuodostelmia, permikauden hiekkakiveä etelän vuorilla, basalttivuoria pohjoisessa, hiekkakiviryhmittymiä lännessä sekä kalkkikiveä ja dolomiittia idässä ja altaan keskellä, harvinaisia kasveja ja keskiaikaisia kirkon- ja linnanraunioita. Laakson rauhallinen ja maalaismainen ympäristö on tehnyt siitä arvostetun retkikohteen kiireisille tämänpäivän ihmisille ja luontoon ihastuneille.



Tämä Aikarata on lyhyt suora, 1,1 km, ensin pensaikkoa ja pieniä puita, sitten ison ojan pientareella etenevä polku avarassa syvänvihreässä peltomaisemassa pohjois-eteläsuunnassa. Sen viittoina sojottavat joskus hiukan kallellaankin, korkeiden pylväiden kylkeen sijoitetut kuvalliset infotaulut. Ne kertovat ajasta 4.600 miljoonaa vuotta sitten päätyen melkein meidän aikaamme, 8.000 vuotta sitten. Usein pylväiden juurella on kuin näyttinä suuria kivilohkareita seudun kivilajeista.



Tämän reitin anti herättää kiinnostusta, mitä on tapahtunut milloinkin, miten maapallo on kehittynyt, kuinka mannerlaatat ovat liikkuneet. 


Jokainen pylvään väli tällä 1,1 km matkalla vie parisen miljoonaa vuotta lähemmäs tätä meidän omaa aikaamme. Jäähän tuohon väliin vielä paljon vuosia ennen tätä omaa älykännykkäaikaamme. 

Sikoangervo



Reitillä kasvaa moninaisia kasveja, mukaan nyhdin minäkin villiä purjoa. Villisiatkin löytävät herkkuja täältä, niin paljon on myllerrettyjä turpeita. 








Villi purjo




















Aikarata päättyy ohjaten kulkijan luontevasti Kekkutin Luontopolulle, se on pitkä ja poukkoileva pitäen sisällään monenlaista maastoa, siitä ehkä hiukan myöhemmin.
A

5 kommenttia:

  1. Tuo onkin mielenkiintoista seurata samalla maisemassa historian kulkua, tuommoiset luontopolut ovat kerrassaan mainioita.
    Jäin tuonne alempana olevan ruusuorapihlajan vierelle ihastelemaan, tahtoo tuollaisen! Vaan kasvaisikohan se näin kuumassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa pohtimista sinulta, kiitos! Ehkä ruusuorapihlaja ei ole sinun juttusi!? Ali

      Poista
  2. Minä ihan kadehdin tuota vehreyttä,nyt kun se täällä on jo muuttunut kellertäväksi. Hienoja luontoreittejä teillä Unkarissa,ja villopurjo on varmaan tosi hyvää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googlasin ja täälläkin löytyy villipurjoa,pitää pitää silmät auki sitten kun taas koittaa villikasvien aika.

      Poista
    2. Kiitos! Ei kannata kadehtia, meillä on omat ilomme, sinulla omat. Niitä minun teksisi mieli kadehtia monta kertaa! Ali

      Poista