Unkarissa
luontomatkailija löytää milloin mitäkin. Me emme ole vielä
löytäneet läheskään kaikkea. Löytöjä putkahtaa iloksemme yhä
vaan. Aikaradan löysimme etsiessämme kartasta erilaisia
luontopolkuja.
Balatonin
ylämaan kansallispuisto, Kalin Allas, Káli Basin,
9111 hehtaarin maisemansuojelualue on perustettu 1984. Kalin
allasta ympäröivät sammuneet tulivuoret ja seitsemän pientä
maalaiskylää. Kalin allas tuottaa tuhansia tonneja
mineraalipitoista lähdevettä vuodessa. Pullottamo on
nimeltään Theodora, jonka vettä rekat kuljettavat
kaikkialle Unkariin ja vähän kauemmaksikin. Tämä
mineraalivesilähde oli tunnettu jo roomalaisaikana. Nykyinen
pullottamo on perustettu 1907. Kalin altaan suoalueet on suojattu
kuivumiselta, näiden soiden paksu rahkasammal on selvinnyt kahdesta
jääkaudestakin.
Alueen
maasto on seudulle tyypillistä: merkillisiä kalliomuodostelmia,
permikauden hiekkakiveä etelän vuorilla, basalttivuoria
pohjoisessa, hiekkakiviryhmittymiä lännessä sekä kalkkikiveä ja
dolomiittia idässä ja altaan keskellä, harvinaisia kasveja ja
keskiaikaisia kirkon- ja linnanraunioita. Laakson rauhallinen ja
maalaismainen ympäristö on tehnyt siitä arvostetun retkikohteen
kiireisille tämänpäivän ihmisille ja luontoon ihastuneille.
Tämä
Aikarata on lyhyt suora, 1,1 km, ensin pensaikkoa ja pieniä
puita, sitten ison ojan pientareella etenevä polku avarassa
syvänvihreässä peltomaisemassa pohjois-eteläsuunnassa. Sen
viittoina sojottavat joskus hiukan kallellaankin, korkeiden
pylväiden kylkeen sijoitetut kuvalliset infotaulut. Ne
kertovat ajasta 4.600 miljoonaa vuotta sitten päätyen
melkein meidän aikaamme, 8.000 vuotta sitten. Usein pylväiden
juurella on kuin näyttinä suuria kivilohkareita seudun
kivilajeista.
Tämän
reitin anti herättää kiinnostusta, mitä on tapahtunut milloinkin,
miten maapallo on kehittynyt, kuinka mannerlaatat ovat liikkuneet.
Jokainen
pylvään väli tällä 1,1 km matkalla vie parisen miljoonaa vuotta
lähemmäs tätä meidän omaa aikaamme. Jäähän tuohon väliin
vielä paljon vuosia ennen tätä omaa älykännykkäaikaamme.
Sikoangervo |
Reitillä
kasvaa moninaisia kasveja, mukaan nyhdin minäkin villiä purjoa.
Villisiatkin löytävät herkkuja täältä, niin paljon on
myllerrettyjä turpeita.
Villi purjo |
Aikarata päättyy ohjaten kulkijan luontevasti Kekkutin Luontopolulle, se on pitkä ja poukkoileva pitäen sisällään monenlaista maastoa, siitä ehkä hiukan myöhemmin.
A
Tuo onkin mielenkiintoista seurata samalla maisemassa historian kulkua, tuommoiset luontopolut ovat kerrassaan mainioita.
VastaaPoistaJäin tuonne alempana olevan ruusuorapihlajan vierelle ihastelemaan, tahtoo tuollaisen! Vaan kasvaisikohan se näin kuumassa...
Ihanaa pohtimista sinulta, kiitos! Ehkä ruusuorapihlaja ei ole sinun juttusi!? Ali
PoistaMinä ihan kadehdin tuota vehreyttä,nyt kun se täällä on jo muuttunut kellertäväksi. Hienoja luontoreittejä teillä Unkarissa,ja villopurjo on varmaan tosi hyvää:)
VastaaPoistaGooglasin ja täälläkin löytyy villipurjoa,pitää pitää silmät auki sitten kun taas koittaa villikasvien aika.
PoistaKiitos! Ei kannata kadehtia, meillä on omat ilomme, sinulla omat. Niitä minun teksisi mieli kadehtia monta kertaa! Ali
Poista