Puuvanhuksen ranta

Teimme retken etsiäksemme kasvia, joka ei koskaan suostu kiltisti kuvattavaksi, Pikkuvahakukka, Cerinthe minor. Löysimme sen, mutta kuivuuden takia monet kasvit jäävät pieniksi, niin sekin. 

Matkamme jatkui Balatonin rantamille Balatongyörökin levähdyspaikalle. Sen sijainti on hieno, aivan pyörätien äärellä.

Paikalla on taukokatos karttoineen, penkkejä, pari pöytäryhmää, mutta parasta on upea järvimaisema. Silmä lepää, jos vain antaa sen ja mielenkin levätä. Käki kukkuu, lintujen konsertti kohoaa korkeuteen.

Toisiinsa ihastunut sorsapariskunta nyhertää rantavedessä, ne kurkkivat ruokaa matalassa vedessä, uroksen valkea kaulaliina veteen heijastuen.

Järvellä uiskentelee lisää sorsia, joutsenia ja kauempana silkkiuikku. Sinne pulahtavat uimaan myös monet ohikulkijat, ranta on matalaa, joten lapsiperheillekin paikka on turvallinen. Tosin aikuinen joutuu kahlaamaan pitkään ennekuin pääsee uimasilleen.

Rantaa hallitsee osin jo lahonnut komea puuvanhus. Puu on mieluinen tähystyspaikka, nyt se oli sitä varikselle.

 Puun juuristo siintää veden läpi kuin ihmisen verisuonisto ihon läpi. Siihen sotkeutuu kuin seittinä jo kuolleen puun juuristokin.

On hauska miettiä paikan historiaa; joku perhe on aikoinaan lahjoittanut alueen kaikkien virkistyskäyttöön, näin luulemme. Ehkä lahjoittajan talo on ylhäällä tönkäreellä radan takana? Sieltä on tosi hulppea näköala Balatonille.

kartalla olemme tässä

Pyöräilijöitä pyyhältää pyörätietä molempiin suuntiin, moni poikkeaa levähtämään, evästauolle ja jatkaa taas matkaansa, niin teemme mekin, hyvillä mielin. 

A

Pikkuvahakukka, Cerinthe minor