Äitienpäiväyllätys

Lähdimme lauantaina kohti meille uutta näkötornia, Kitaibel Pal-kilato. (unkarilaiset rakastavat näkötorneja, kilato) Polku sinne vie ylhäällä olevan Valoristin kautta. 

Kitaibel Pal-kilato, 225m

Kiipesimme Valoristille ohi kivisten Via Dolorosan asemien. Ylhäältä löytyi hyvä polku vielä ylemmäs, löytyi myös korkeamman paikan uusia kasveja! Polun varrella oli myös villisikojen myllerretty "perunamaa".

Villisikojen myllerrystä

Itse näkötorni Kitaibel Pal-kilato oli aika matala, 125m Balatonin yläpuolella, mutta upeat maisemat sieltä levittäytyivät.

Purppuratulikukka, Verbascum phoeniceum

Laskeuduimme sieltä alas Valoristille ja polkua melkein alas tielle saakka. Kaksi naista seisoi kuin meitä odottaen, kukkia, multaa ja vesikannut laskettuna maahan. Hengähtivät siinä, iloisena pyysivät kantoapua ylemmäs.

Niin me lähdimmekin takaisin ylös. Iloiset naiset olivat menossa istuttamaan Via Dolorosan kivitaulujen eteen kukkia.

Pyysivät meitä tulemaan tänne huomenna klo 15, siellä on joku juttu?

Lähdimme tietenkin äitienpäivänä katsomaan mikä juttu siellä oikein on? Sää oli epävakainen, tuulinen, ehkä siksi siellä oli vain 8 henkeä, odottivat enemmän, siksi kai meistä niin iloittiin!

Se olikin "Pieni pyhiinvaellus". Via Dolorosan jokaisella asemalla joku luki jotain, rukous tai Raamatunkohta, pieni laulu ja taas seuraavalle asemalle. Samalla kasteltiin eilen istutettuja kukkia mukana olevista pulloista.

Kun päästiin ylös Valoristille oli pidempi teksti, virsi ja rukous Marialle. Oli iloinen ja kiitollinen tunne olla mukana. Ei ymmärretty kaikkea, mutta harras oli tunnelma. 

Valoisaa porukkaa, helppo oli olla ummikkona mukana vaikka oltiin luterilaisia ja he katolisia.

Hauska yllättävä äitienpäiväretki. Yllätykset siivittävät päivää. 

A

Punakirkiruoho, Gymnadenia conopsea