Pääsiäistä Balatonilla

Pääsiäisen sanomaa ei ollutkaan vaikea löytää täältä Balatonin rantamilta. Jo heti Kiirastorstaista lähtien koimme sitä ja kaunista luontoa.

Kiirastorstaina bongasimme Vanyarcvashegyn rautatieaseman seinän kartasta Valoristin läheiseltä vuorenrinteeltä. 

Tie sinne kiemurteli omakotiasutuksen läpi metsän reunaan. Viitoitettu polku vei ylös metsän rinteelle. 

Yllätys oli, että polun varrella olikin kiviin kaiverrettu Via Dolorosa, Kärsimysten tie. 

 Perillä meitä odotti upea maisema, korkea risti ja kaarevan katoksen alla Maria. Siellä oli myös alttaripöydän näköinen jykevä pöytä, ehkä siellä on joskus messukin?

Kultatyräkki, Euphorbia epithymoides

Ruusukekalkkikämmekkä, Orchis morio

Pitkäperjantaina kiipesimme Balatonin rantamalla sijaitsevalle Mikaelin vuorelle. Siellä on kaunis kirkko ja Golgata, kolme ristiinnaulittua ja ristien juurella surijoita. Kaikki on veistetty jykevästä puusta. 

Mikaelin vuorelta  kieppasimme vielä Vanyarcvashegyn kylän pienen Mariankirkon pihalle, sielläkin oli pääsiäisen sanomaan liittyviä puuveistoksia. Kylän oman puutaiteilijan työtä.

Esikko,  Primula

Purjeperhonen, Iphiclides podalirius

Olimme saaneet ajateltavaa, Pääsiäisen sanomaa, tuskaa ja iloa. Kaunista luontoa ja kevään heräämisen riemua, mitään muuta ei tarvitakaan. 

A

Unkarin keväässä

Hupsista vaan! Täällä taas ollaan kevättä ihmettelemässä ja ihailemassa. Suomeen ja keskiseen Eurooppaan vyörynyt takatalvi oli tehdä meidän matkallemmekin haittaa. Jouduimme miettimään reittiämme suotuisamman vaihtoehdon mukaan. 

Mutta kaikki miettiminen olikin äkkiä turhaa, takatalvi humpsahti tiehensä. Entiseen tahtiin ja malliin etenimme Suomen keväästä Unkarin kevääseen.

Ero oli suuri, sitä eroa me juuri lähdimmekin metsästämään ja saaliina kukkivia puita ja pensaita, 

Oli hauskaa havainnoida ja kirjatakin kevään etenemistä Suomesta halki Viron, Latvian, 

 Liettuan, 

Puolan 

ja Slovakian 

Unkariin.

Vihreä bellisten ja voikukkien peittämä leirialueen nurmikko odotti meitä täällä. 

On hauska viettää Pääsiäistä vieraassa maassa, täällä jossain ripustetaan puihin pääsiäismunia, ohikulkijoille toivotellaan 

                            Hyvää Pääsiäistä! 

A

Valoristin polku

Tämä kevät oli Unkarissa ikimuistoinen, lämmin, helteinen, sateeton, tuuleton. Pyöräilijälle ihanteellinen kevät, se vei mennessään kiihkeään menoon. Aina oli mahdollisuus syöksyä valloittamaan uusia unelmia, ei ollutkaan sadepäiviä, uteliaisuuden tyydyttämiseen oli aikaa. Löytyi uusia kohteita, ihmeteltäväksi ja ihasteltaviksi, nekin saattavat muuttua unelmiksi. Opimme murusen verran lisää Unkarista ja unkarilaisista.                     

Yksi uusi löytö oli Valoristi, ja etenkin sinne vievä ihastuttava polku. Olimme nähneet korkealla rinteellä valkoiselta näyttävän hoikan ristin. Unkarilaisten harrastus on laittaa korkeille paikoille näkötorneja, ristejä, patsaita . . . Päätimme kokeilla onko Valoristille kulkukelpoista polkua.

Pienten katujen kulmista löytyi silloin tällöin viittakin yhä ylemmäs. Pyörillä pääsi polun päähän saakka.

Hengityksen tasaamistauko näytti viereisen talon hauskat autotallinovet!

Viitta Fenykereszt houkutteli oitis metsän siimekseen. Niin ihanaa polkua, kiemurtelevaa kesysti kohoavaa. 

Valkoiset Mannasaarnet pudottelivat terälehtiään kulkijan iloksi tehden polun välillä melkein lumenvalkoiseksi!

Pieniä siltoja yli kuivien jokiuomien, vihreitä pikkuisia niittyjä, kukkia, kukkivia puita, kasvien ja perhosten esittelytauluja, tosin jo haalistuneita, mäntyjäkin korkeammalla.

Mäntymetsässä oli Via Dolorosa, puulevyille tehtyjä piirroksia. Ne olivat vaikeasti erottuvia kiiltaävän muovilevyn alla.

Olimme löytäneet taas aarteen. Itse ristiltä oli huikaisevat näkymät kauas ja vieläkin kauemmas.

Tällainen näkymä saa mielen hiljentymään, niin paljon kakkea elämää lepää siinä jalkojen juuressa. Olemme itse juuri nyt osa tätä maisemaa.

On mielenkiintoista yrittää tunnistaa tuttuja paikkoja, joskus se on vaikeaa, sillä ylhäältä kaikki näyttää erilaiselta kuin pyörän selästä. Mutta korkealta hahmottuva kuva antaa taustaa ja ryhtiä myös pyöränselkänäkymälle. A

Puistomaisemaa kohti!

Hieman ihmetyttää tämä puistomaisen luonnon tavoittelu, täälläkin. Joidenkin silmää se miellyttää, mutta luulen, että linnut ja muutkin villieläimet asuvat ja pesivät mieluummin ”salaisessa viidakossaan”. 

Balaton on ollut suuri luonnonpuisto eläinten maailmassa, ryteikköjä ja suojaa riittää eri lajeille. Nyt näyttää nostavan päätään tämä puistomaisuuden tavoittelu täälläkin. Vihreä asfaltti sopisi paremmin kaupunkien keskustoihin mustan asfaltin rinnalle.

Täällä vanhat kauniit köynnösten peitossa olevat puut ja tiheä aluskasvillisuus saa väistyä, antaen tilaa, siis mille? 

Entinen hotelli Balaton

Myös ökyrakentamisen, merkkejä näkyy. Vanhat hotellit on hyljätty ja rapistuvat. Mitä tämä on 10-20. vuoden kuluttua, suuri hieno puisto järven ympärillä, hienoja taloja, kylpylöitä, huvipuistoja, hotelleja. . . . Steriiliä, äänetöntä ja avaraa. Vain ruohonleikkurit ovat äänimaailmaa, pitävät yllä illuusiota luonnosta.

Entinen hotelli Via

Sitäkö me ihmiset ihan oikeasti haluamme? Ei tarvitse mennä luontoon, siellä on punkkeja ja käärmeitä, hyttysiä ja vaikka mitä.

Nyt jo huomaa lintujen mahtavan aamukonsertin hiljentyneen muutamalla desibelillä viime keväästä. 

Leirialueen läheltä on raivattu pitkä alue puuttomaksi, märkää liejuista vettä on vain jäljellä ja hakkuujätettä.

Uudenlaisia asuntojen suunnitelmia...

...ja osa toteutuksesta

 No, sammakoille on kuitenkin tilaa, mölysammakoille etnkin. . . . A

Mikaelin vuori

Mikaelin vuoresta on vähän toisistaan poikkeavia tarinoita. Eräs tarina kertoo, että vuonna 1739 oli 40 miestä kalastamassa Balatonin jäällä. Tuli äkkiä kova tuulenpuuska, joka hajotti jään lautoiksi ja miehet jäivät samalle lautalle, joka sitten yön pimeydessä etääntyi rannasta.

Taulu miesten pelastumisesta

Silloin miehet lupasivat Jumalalle, että he rakentavat kirkon siihen paikkaan, missä he astuvat maankamaralle. Niin sitten kävikin.

Toisen version mukaan paikalla oli jo kirkko, mutta miehet kunnostivat vanhan huonokuntoisen kirkon kiitokseksi pelastumisestaan.

Nyt paikalla on vuonna 1964 rakennettu kirkko. Sen viereen kukkulan huipulle on pystytetty upea Golgata. Hieno kukkula, hieno tunnelma, hieno näköala, hieno paikka pysähtyä perimmäisten kysymysten äärelle. Kirkko on suosittu vihkikirkko, vaikka nousu sinne on tosi jyrkkä. 

Taiteilija Major Lajos on tehnyt nämä ja monet muut Vonyarcvashegyn puuveistokset

Vuoren reunalla on vanha hautausmaa ja useita penkkejä vehreyden keskellä. 

Siellä on myös Dr. Gardos Sandor´lle omistettu muistokivi, hän on saanut surmansa Mount Everestillä 2001, näin kuvittelemme kiven tekstin tarkoittavan.

Helatorstain pyöräretkellä koimme vuorella yllätyksen. Siellä oli päättynyt juuri evankelinen messu, Jeesuksen taivaaseen nousemisen messu. Me tupsahdimme kirkkokahvien aikaan kirkon pihaan, jossa messukin oli ollut, siis ulkona kolmen ristin luona.

 Messun toimittivat Hevizin pappi ja kanttori. Kirkkovieraat, 20-30 henkeä puhuivat saksaa! Siinä mekin sitten evästaukomme vietimme, ei hassumpaa. 

Kasvimaailma on vuorella hämmästyttävän rikas. Siellä kauneuden äärellä käyvät viikonloppuisin perheet piknikillä, niin mekin. Pöydän äärellä upean maiseman äärellä eväät maistuvat. A