maanantai 22. toukokuuta 2017

Käyntejä päätepisteillä


Ihmisen maallisen elämän päätepistettä ei juuri tarvitse etsiä. Se löytyy useimmiten hautausmaalta.

  


Sieltä löytää paljon ajateltavaa, matka menneisyydestä tähän päivään aukeaa kiireetömälle. En tiedä onko tämä tyypillistä yleisesti Unkarissa, mutta täällä Balatonin liepeillä tämä näky sitä on. Kuvat ovat eri hautausmailta pienistä kylistä.








Sieltä löytää taitavaa kivityötä, mutta yllätys, sieltä löytää myös taitavaa puutyötä. Uusi puutyö säilyy aikansa, vanha kertoo ajan kulumisesta ja häipyy pikkuhiljaa unohduksiin.




















Joillakin hautausmailla selviää, että tällä kylällä on joku, joka jakaa kasvejaan myös naapurin haudalle. Niinpä huomaa, että eräillä haudoilla kasvaa vuodesta toiseen samoja monivuotisia kasveja. 










No, kyllä yllätystä toisinkinpäin on, missä ovatkaan tutut kasvit? Joskus menen katsomaan ja kuvaamaan jotain kasvia, jonka tiedän kasvavan vain tällä hautausmaalla siellä viidennen, kuudennen rivin paikkeilla. Siellä kasvaakin aivan uusia kasveja, onko talvi nujertanut vai kuivuus? 















Kasvikuvaajana olen uskollinen hautausmaiden kulkija. Siellä kasvaa sellaisiakin vaatimattomia perinnekasveja, jotka ovat osin jo väistyneet kotipihoilta, kuten esim. Akileija, Aguilegia vulgaris, Tuliunikko, Eschscholzia californica ja Rusohelopäivikki, Lampranthus roseus osa minulle tuntemattomiakin.




Joskus huomaa yllätyksenkin, joku hautausmaan asukas tarkkailee kulkijaa omasta piilostaan!











Ja, siellä on levollista olla, mietiskellä ja puhdistaville ajatuksille on tilaa. Tarvitaan vain aikaa, kaunis sää ja korkea taivas. Siinä se on.
A








tiistai 16. toukokuuta 2017

Aikarataa tähän päivään


Unkarissa luontomatkailija löytää milloin mitäkin. Me emme ole vielä löytäneet läheskään kaikkea. Löytöjä putkahtaa iloksemme yhä vaan. Aikaradan löysimme etsiessämme kartasta erilaisia luontopolkuja.


Balatonin ylämaan kansallispuisto, Kalin Allas, Káli Basin, 9111 hehtaarin maisemansuojelualue on perustettu 1984. Kalin allasta ympäröivät sammuneet tulivuoret ja seitsemän pientä maalaiskylää. Kalin allas tuottaa tuhansia tonneja mineraalipitoista lähdevettä vuodessa. Pullottamo on nimeltään Theodora, jonka vettä rekat kuljettavat kaikkialle Unkariin ja vähän kauemmaksikin. Tämä mineraalivesilähde oli tunnettu jo roomalaisaikana. Nykyinen pullottamo on perustettu 1907. Kalin altaan suoalueet on suojattu kuivumiselta, näiden soiden paksu rahkasammal on selvinnyt kahdesta jääkaudestakin. 




Alueen maasto on seudulle tyypillistä: merkillisiä kalliomuodostelmia, permikauden hiekkakiveä etelän vuorilla, basalttivuoria pohjoisessa, hiekkakiviryhmittymiä lännessä sekä kalkkikiveä ja dolomiittia idässä ja altaan keskellä, harvinaisia kasveja ja keskiaikaisia kirkon- ja linnanraunioita. Laakson rauhallinen ja maalaismainen ympäristö on tehnyt siitä arvostetun retkikohteen kiireisille tämänpäivän ihmisille ja luontoon ihastuneille.



Tämä Aikarata on lyhyt suora, 1,1 km, ensin pensaikkoa ja pieniä puita, sitten ison ojan pientareella etenevä polku avarassa syvänvihreässä peltomaisemassa pohjois-eteläsuunnassa. Sen viittoina sojottavat joskus hiukan kallellaankin, korkeiden pylväiden kylkeen sijoitetut kuvalliset infotaulut. Ne kertovat ajasta 4.600 miljoonaa vuotta sitten päätyen melkein meidän aikaamme, 8.000 vuotta sitten. Usein pylväiden juurella on kuin näyttinä suuria kivilohkareita seudun kivilajeista.



Tämän reitin anti herättää kiinnostusta, mitä on tapahtunut milloinkin, miten maapallo on kehittynyt, kuinka mannerlaatat ovat liikkuneet. 


Jokainen pylvään väli tällä 1,1 km matkalla vie parisen miljoonaa vuotta lähemmäs tätä meidän omaa aikaamme. Jäähän tuohon väliin vielä paljon vuosia ennen tätä omaa älykännykkäaikaamme. 

Sikoangervo



Reitillä kasvaa moninaisia kasveja, mukaan nyhdin minäkin villiä purjoa. Villisiatkin löytävät herkkuja täältä, niin paljon on myllerrettyjä turpeita. 








Villi purjo




















Aikarata päättyy ohjaten kulkijan luontevasti Kekkutin Luontopolulle, se on pitkä ja poukkoileva pitäen sisällään monenlaista maastoa, siitä ehkä hiukan myöhemmin.
A

tiistai 9. toukokuuta 2017

Keväisiä päiviä Balatonilla.



Päivän pyöräretkiemme maisemat ovat siirtyneet nyt parikymmentä kilometriä itään. Meitä vartioi nyt pohjoispuolella massiivinen Badacsonyvuori, ja Balaton, sen rantapusikko ja -kaislikko ovat edessämme. Maastokin on muutuunut. Miljoonia vuosia sitten sammuneiden tulivuorien kartoittama kumpuileva peltomaisema on nyt pyöräilymaastoamme.
Sununtaina lähdimme Badacsonylabdihegyn kylän leirialueelta, Eldoradolta, kohti Balatonederics´n kylää.


 Matkan ensimmäinen pysähdys tapahtui vuohiaitauksella. Meillä oli mukana vanhentunut siemenleipä. Paikalla olikin vuohien isäntä, joka ilahtui ”lahjastamme”! Hän halusi esitellä meille vuohiaan ja ruokki niitä leivällä. 













Pyörätietä matka jatkui vauhdilla halki Balatonin kosteikon, jalohaikaroita näkyi muutama, kaulushaikaran ”sumusireeni” kuuluu kaikkialla kosteikon alueella. Unkarilaiset ovat pyöräilykansaa, viikonloppuisin perheet liikkuvat lasten kanssa, joten vastaantulijoita oli. 






Tamariski, Tamarix gallica




















Keisaripuu, Paulownia tomentosa

Ruusuorapihlaja, Crataegus laevigata





















Tutustuimme Kylätaloon, Tájház, se on EU-avustuksella kunnostettu, pihaan on rakennettu katettu kokoontumistila ja suuri ulkouuni. Ikkunasta kurkkien näimme miten talossa oli hyllyillä paljon vanhoja työkaluja ja muita museotavaroita. Pihalla oli vielä suuri telttakatos, ehkä vappujuhlien jäljeltä? 








Jatkoimme halki hiljaisen kylän kirkon luo. Sen vieressä oli vielä viime keväänä suuri taulu kertomassa alueen paikallisesta EU-tuesta. Nyt taulu oli poissa, mutta alue taloineen lähes valmis. Yhteen taloon tulee museo, sinnekö sijoitetaan museotavarat Kylätalosta? Toiseen taloon tulee majoitustilat turisteille ja pyörävuokraamo, ja vanhaan kauniisti entisöityyn taloon tulee ravintola. 





Kaiken tämän kertoivat meille viehättävät nuoret Emma ja Leventin. Kovin heikkoa oli heidän englantinsa, meillä samanikäiset nuoret hallitsevat kielen mielestämme paremmin. Heistä oli hauska kohdata suomalaisia, osoittivatkin sukulaisuuttamme ja meistäkin se oli hauska kohtaaminen. 









Evästauolle ajoimme kylän vesiaukiolle. Samalla ajoi siihen hevosmies kuormanaan sitä itseään ja toisesta suunnasta saapui samaan aikaan kahden aasin vetämät rattaat heinäkuorman kanssa! Olipas meillä taas kerran hieno ajoitus!








Kylän keraamikko on tehnyt hienon teoksen, se kertoo veden tärkeydestä maailman ihmisille, oli rauhankyyhkykin oliivinlehtien yläpuolella. Unkarin tämänhetkisestä asenteesta pakolaisia kohtaan kertonee osuvasti rauhankyyhkyn katkennut toinen siipi!








Keltakurjenmiekka, Iris pseudacorus

Kotimatkalla nappasimme jokiuomasta kurkottaen vielä keltakurjenmiekkoja mukaan. Niin oli taas 28 km ilmestynyt aika kevyesti pyörän mittariin.
A

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Husaareita ja villisikoja


Eräänä päivänä kun pyörätietä myöten kiisimme uudelle retkellemme, näimme väkeä pienellä tienpätkällä. Sinne mekin. Olikin hauska tapahtuma, Husaarikulkue lähdössä.

Vanha kuorma-auto, sen lavalla rummut ja vanhoihin asuihin pukeutunut ”maalaisväki”, osa muodosti kulkueen, jossa oli poikia sotilaina vanhat pyssyt selässä ja sotilasasu yllä.


Sitten oli komeita hevosia kantaen selässään ”oikeita husaareita”. Kulkueen lähtölaukaus ammuttiin vanhalla savuavalla mörssärillä! Husaarit tyhjensivät viimeiset ginilonkeronsa, ja niin kulkue lähti kävelyvauhtia etenemään. Oli hauska nähdä tuokin vanha historian häivähdys. Katselijat, harvalukuisat, lähtivät seuraamaan kulkuetta. Minnehän se päätyi? Me jatkoimme matkaamme omaan suuntamme.


Kohteenamme tänään oli Luontokeskus, Gyenesdias´n uusi kauniisti puuta kunnioittaen rakennettu Luontokeskus. Tämä painottuu aivan selvästi koululaisvierailuihin, mutta antoi meille tietämättömille mainion kuvan seudun eläimistä, kasveista, maa- sekä kivilajeista. Niin kauniisti ja hauskasti laitettu kaikki esille. Oli hauska kohdata myös meistä kiinnostunutta henkilökuntaa!


Luontokeskuksen läheisyydessä oli sen suuri kotieläintarha.  Portilla myytiin pussitettuja auringonkukan siemeniä, niitä sai syöttää eläimille, lapsille ihan hauska juttu. Muuten oli ruokkiminen kielletty. 

Oli hauska nähdä näitä aitauksissaan paikallisia eläimiä, lampaita, kierresarvilampaita, erilaisia vuohia, aaseja, kauriita, biisoneita, hanhia, ankkoja.



Vähän matkan päässä oli lisää , kiharakarvasika ja villisika söpöine poikasineen. Ihanaa liejua tekemässä kotoista oloa näille veitikoille. Suuri oli aitaus, pensaita, kiviä, olkia, risuja ja liejumonttu nautiskeluun.






Tien toisella puolella suuressa metsäisessä aitauksessa oli komeaa Unkarin harmaakarjaa, sekä lehmillä että sonneilla on valtavat sarvet! Tuntuivat kovin leppoisilta, ihmettelimme toisiamme tyynesti puolin ja toisin. Tulipa näin hieman tietoa ja näkemyksiä Unkarin eläimistöstäkin, meille, jotka enemmänkin kurkimme kasveja.

A

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Tasaista matkantekoa vaihteeksi


Emme olleet koskaan pyöräilleet Balatonin lounaisella tasaisella rannalla. Teimme pyöräretken Gyenesdias`sta (O), Balatonbereny´yn (X), 43 km:n päiväretki. Matkalla ohi Keszthelyn tavoitimme Balatonin rantamaisemaa, kovin tasaista maisemaa. Näimme kahdentoista kilometrin kuluttua rannan tuntumassa lintujen rengastusaseman kyltin ja sinne kieppasimme.




Vaatimaton paikka, tasaisessa Balatonin rantamaisemassa, Fenekpuszta Vasuti Megallo. Vanhoja aitauksia, metsän reunassa, lintujen koppeja, häkkejä, rakennelmia, uusi rakennus puolivalmiina. Paikalla oleva nuorimies ilostui vierailustamme, selitti innoissaan, että rakennuksesta tulee paikka, jossa vierailevat koululaiset saavat tietoa ja käytännön harjoituksia. Hauska olisi silloin olla paikalla.




Hän esitteli meille lintuja, loukkaantuneita lintuja, jotka päästetään vapauteen tervehdyttyään, paitsi sokea pöllö. Hän toi sen eteemme siliteltäväksi. Sain silittää pöllöä, tuntui juhlavalta! Oli hauska nähdä tällainen pienellä rahalla ja suurella sydämellä tehty luonnon keskellä oleva vaatimaton paikka.









Tie ei paljon antanut meille vaihtelua päivän aikana, kuin tasaista Pohjanmaata, ja rajoittuneita näkymiä järvelle korkean kaislikon vuoksi. Lintujen konsertti seurasi matkaamme koko ajan. Evästaukoa vietimme autiolla suurella Balatonbereny´n uimarannalla, pöydän ääressä.


Saimme ihailla joutsenten lentoonlähtöä kimaltavan Balatonin yllä. Pitkään ne tarvitsevatkin kiitorataa ennen ilmaanpääsyä. Balatonin vastarannalla näkyi meidän kumpuilevien pyöräretkiemme ihastuttavaa maisemaa, kaunista katsottavaa myös vastarannalta.



No, tulihan käytyä Balatonin tasaisella rantamaisemallakin. Jos innostumme vielä tasaisesta pyöräilystä on Kis Balaton, Pikku Balaton, seuraava kohteemme. Se on yksi Euroopan lintuparatiiseista. Sinne on kyllä pitkä matka meiltä, ehkä siellä ennättää päivässä käydä. .
 .

Päivän kohokohdaksi jäi lintutarha, ilman sitä päivä olisi ollut vain pyöräilyä pisteestä A pisteeseen B ja takaisin, kuin pyörälenkillä olisi ollut.
A